Leirin pääportti

Näkymä vartiotornista

Suomalaisten asuinkorsu

Saunan lämmityksessä Löytynlammen rannalla

Nykyisen Naarajärven vankilan alueella sijaitsi jatkosodan aikaan yksi Suomen suurimmista sotavankileireistä, Sotavankien Järjestelyleiri no 2. 

Leiri oli toiminnassa 4.7.1941 - 28.11.1944 

Järjestelyleirille tuotiin sotavankeja suoraan rintamalta. Leirillä vangit kuulusteltiin, luetteloitiin ja ryhmiteltiin jaettavaksi muille sisämaan leireille. 

Viralliset asiakirjat osoittavat 2752 sotavangin menehtyneen leirillä. Naarajärven sotavankileiri on surmaluvultaan Suomen suurin.

Leiri ei ollut kuri- eikä nälkäleiri, mutta olosuhteet leirillä sodan myötä olivat ankarat, sitä vielä pahensi vankien valmiiksi heikko kunto, suuri määrä, huono hygienia ja seutukunnan ja koko maan heikko elintarviketilanne.

Sotavangit olivat halpaa ja toivottua työvoimaa. Leiriltä jaettiin vankityövoimaa maa-, metsä- ja rakennustöihin niin omalle paikkakunnalle kuin laajalle alueelle koko maahan. Työnantaja maksoi alkuun 10 mk vankityöpäivästä leirille, myöhemmin hintaa korotettiin. Työnantajien korvauksella katettiin niitä kuluja, joita leirin ylläpitämisestä syntyi.

Pieksämäellä oli suuret metsätyöpisteet mm. Surnuinmäessä ja Siikämäen korvessa Tienilässä. Loukolammilla ja Montolassa vangit tekivät kaivostyötä. Kauppalassa vangit olivat rakentamassa viljamakasiinia. Maatiloille pitkin pitäjää sijoitettiin yksittäisiä vankeja töihin. Kokemukset näistä vangeista oli lähes kauttaaltaan myönteisiä. Sotavangista tuli perheenjäsen, jopa niin, että vanki hoiti yksinään talon asioita kaupunkireissuilla. Erotessa oli sitten itketty ja luvattu kirjoitella , mutta kirjeet eivät enää rajaa läpäisseet. Toisaalta sotavangin kohtalo oli myös monesti sinetöity Neuvostoliittoon palattuaan.

Naarajärven sotavankileirin komentajat

ev. Hans Kalm kesällä 1941

majuri K. Hikesmaa syksyllä 1941

ev. Aug. Alli 1941-42

kapt. Kalle Vierto kevättalvella 1942

kapt. A. Nurmi 1942-43

maj. E. Pekkanen kesällä ja syksyllä 1943

ev.lut  A. Nystedt 1943-44

Leirillä toimi myös koulutuskeskus alokkaille ja täydennysmiehille, jotka sitten siirtyivät rintamalle.

Sodan päätyttyä välirauhansopimuksessa 19.9.1944 sovittiin, että Suomessa oleskelevat Neuvostoliiton kansalaiset on palautettava kotimaahansa.

Lokakuussa 1944 leirille koottiin sotavankeja ympäri Suomen. Junakuljetuksin palautettiin 8000 sotavankia Naarajärven kautta. 

Sotavankileiri lopetti varsinaisen toimintansa marraskuussa 1944.

Joulukuusta 1944 tammikuulle 1945 sotavankileirin tiloihin perustettiin inkeriläisten Kokoamiskeskus no 18. Arviolta 8000-9000 inkeriläistä palautettiin Naarajärven asemalta lastatuissa junissa takaisin Neuvostoliittoon. Palautusten aikana tunnelmat vaihtelivat suuresta ilosta suureen suruun.

Karkaamisia tapahtui palautusten aikana runsaasti niin leiriltä kuin kuljetustuksistakin. Aseiden käyttö neuvostoliittolaisia kohtaan ei enää ollut sallittua.

Kokoamiskeskuksen toiminnan päätyttyä leirin rakennuksiin asettui asumaan siirtolaisia, jotka joutuivat poistumaan 1.11.1945, jolloin perustettiin Naarajärven vankila.