"Suomen kansalle pitää kirjoittaa suomen kielellä, sillä sen mielelle ja kielelle eivät vieraat sanat luonnu oikein. Minunkin ristinimeni Fredrik ennätti Savossa ja Karjalassa olla Rietrikki, Reetrikki, Rieti, Rietu tai Riekko."

Pieksämäen papin poika fil. tri Rietrikki (Fredrik) Polén (1823 - 1884), toimittaja, lehti- ja kirjapainomies, viimeiset työvuotensa Mikkelissä Mikkelin lyseon uskonnon ja suomen kielen
lehtori aina kuolemaansa saakka.Rietrikki Polén oli ensimmäinen, joka sai luvan väitellä ja julkaista tohtorinväitöskirjansa suomeksi.
Väitös tapahtui vuonna 1858 aiheena "Johdanto Suomen kirjallisuushistoriaan."
Hän päättää väitöskirjansa kaunopuheiseen julistukseen: Kansallisuutemme ja sivistyksemme
vaatimus on, että suomen kielen käyttöä enennetään sekä parannetaan ja tieteitä viljellään
suomen kielellä. Vaikka vaatimus on aikaansa sidoksissa, puhuttelee sen ydin edelleen.

Kalevalan ilmestymisen jälkeen karjalaisharrastus lisääntyi voimakkaasti. Tämä johti siihen, että useat suomalaiset lähtivät Suomen rajan itäpuolelle keräämään runoja ja tutkimaan kansanperinteitä. Lönnrotin ohella Itä-Karjalassa kävivät J. E. Cajan, M. A. Castrén, D. E. D. Europaeus, A. Ahlqvist, F. Polén, Z. Sirelius, H. A. Reinholm ja toiset karjalaisharrastajat (Sihvo 2003: 90).