PELLERVO N:O 10

3.12.1881

Päätoimittaja Reetr. Polén

Toimituspaikka MIKKERIN TALO

MIKKELISTÄ

HAAPAKOSKI, ORAVITAIPALE

JA VALTIONKONTTORI

"Mitäs sekalia Pellervo nyt kylvää — arvellee lukija nähdessään ylläolevan päällekirjoituksen. Ei sekali haittaa, kyllä siemen kylväessä sitkain sitkaimelta selviää. Katsotaanpas!

1.

Haapakoski ja Oravitaipale, joihin tässä lisätään Huutokoski, ovat Suomessa yleisesti tunnetut rautatehtaat, joiden isäntänä oli pitkän ajan venä­läinen luutnantti Putilov. Hänen nimellään niitä vielä nytkin mainitaan kansan suussa "Putilovin ruukit". Hän ja hänen emäntänsä, jota puhutel­tiin "kenralskaksi", ovat olostansa Savossa hyvässä muistissa, vaunuilla kun ajoivat välistä 6:llakin hevoisella, antaen kyytimiehille, kiire kun oli, juomarahaksi 50:kin ruplan setelin.

2.

Haapakosken tehtaan rakennutti noin 40 vuotta takaperin eräs kolmimiehinen yhtiö, jonka osal­lisista yksi oli virkamies Mikkelin kaupungista. Tämän kosken vesi juoksee Pieksämen järvestä Mykäjokea Suonijoen, Rautalammin ja Laukaan vesistöin kautta Päijänteeseen, josta sananlasku kertoo: ei ole päätä Päijänteellä, loppua Lapin vesillä. Haapakoskessa oli ennen tehdasta tavalli­nen jalkaratasmylly. Paikka oli synkkää, soista männikköä ja kuusikkoa; lehtimetsää vaan joen varsilla ja ahoilla.

Tehdasliikkeessä taitavin osakas mainitussa yhtiössä oli Ruotsista maahamme muuttanut patroni Boije, joka itselleen lunasti osakemiehiltänsä koko tehtaan. Boije, ollen innokas ja kauvas katsottava liikennemies, laajensi ja paransi tehdasta monin puolin. Noin v:na 1850 oli ei ainoastaan suuri maasiuuni, vaan myös hamari-, valu-ja nikkaripaja, joka v:na 1852 sai niiden laajennetun rakennuksen 2:lla varvuutuolilla. Siihen oli yhdistetty isompi ja pienempi rauta-teosten paja. Saha ja tiilitehdas rakennettiin lai­toksen omaksi tarpeeksi; mutta niiden tuotteita saivat tarvittaessa muutkin. Erityisten rakennus­ten lukumäärä nousi 22:teen, joista 6 asuntoa ja 4 hiili korsua. Työväen lukumäärä oli 120 henkeä vaimoin ja lasten kanssa. Vesiratasten säännöl­listä pyörintöä auttoi, nopeutti ja järjesti n. k. huimaratas (balans hjul.) Myöskin monikivinen jauho- ja ryynimylly omaksi ja muiden tarpeeksi rakennettiin tehtaaseen. Kosken kolmihaarainen putous pani kaikki liikkeelle. Kiireinä aikoina kävi tehdas yöt ja päivät. Joulukuun 27 p:stä 1852 huhtikuun 9:teen p:ään 1853 sulatti maasiuuni 1,200 kippuntaa eli noin 1000 leiviskää vuorokaudessa malmia, jota tehtaaseen on alusta pitäen enimmästi nostettu Pieksämestä, Salvoisista, Ruokojärvestä ja Kukkarosta. Malmityn­nyri, joka luetaan 36 kapaksi, antaa tavallisesti 28 a 36 %, ja tynnyrin nostosta maksettiin Boijen aikana 13 kop. Nosto alkoi jäiden sulattua ja kesti lokakuuhunkin asti. Maasiuunin työmie­hille maksettiin silloin päivältä korkeintakin 35 kop. ja vähintäkin 20 kop; heillä ja heidän pereillä olivat vapaat huoneet ja polttopuut. Sulattua malmia takeissa myötiin Pietariin esm. v:na 1853 yhteensä 400 kippuntaa. Jäänös taot­tiin tankoraudaksi ja nauloiksi sekä käytettiin valuteoksiksi, niinkuin padoiksi, helloiksi j. n. e. Tehtaan raudalla ja teoksilla oli hyvä menekki likitienoillakin.

3.

Uuttera ja taitava maanviljelijäkin kun patroni B. oli, syntyi hänen toimestansa entiseen kar­huin korpimaahan peltoinen ja niittuinen tila kasvintarhoillakin. Häneltä hyvässä kunnossa Putilov Haapakosken rautatehtaan tiloineen ja metsineen osti 10 tuh:lla ruplalla eli 40 t. m:lla. Tällä uudella muukalaisella isännällä eli hänen yhtiöllänsä taisi jo silloin, noin loppupuolella 50:tä eli alussa 60:tä nykyistä vuosisataa, olla Huutokosken ja Oravitaipaleen tehtaat. Haapa­koski muuttui nyt paraasta päästä harkkoraudan valmistajaksi Huutokoskelle ja Putilovin lavealle tehtaalle lähellä Pietaria. Se alkoi mennä alas­päin, vaikka se sittekin kannatti paremmin kuin mainitut muut kaksi ruukkia Suomessa, varsin­kin paljoa paremmin kuin Huutokoski, joka oli rakennettu komeaksi kauppalaksi. Haapakoskea P. lisäsi ostamalla siihen ainakin yhden tiluksen Leppämäellä. Sekin seisoo nyt kartano hävitet­tynä, metsät hakattuina ja pellot huonossa hei­nän viljelyksessä."

Reetr. Polen 1881